Nablablabla

Tunnelmakuvia Nablasta

Tutustumista

Maanantainen itsenäisyyspäivä antoi meille hyvää aikaa tarkkailla lintujen tutustumista kaikessa rauhassa. Päästimme Nablan lentelemään ja Tuudi jäi kuikuilemaan omalle puolelleen häkkiä. Nabla oli edellisenä iltana kovasti esittänyt suurta ja vaarallista, roikkunut siivet auki väliseinässä ja sähissyt uudelle tulokkaalle. Aamupäivällä uhkailusta ei kuitenkaan ollut enää tietoakaan, vaan Nabla kiipeili pitkin häkin seiniä yrittäen löytää reitin toisen linnun luokse.

Välistä Nabla hätkähti kovastikin, jos Tuudi liikahti yhtäkkiä. Tuudi puolestaan säikähti Nablan hätkähdystä, ja hetkeksi kumpikin lensi kauemmas ihmettelemään. Tämän jälkeen alkoi taas varovainen lähestyminen, ja jos Nabla vahingossa lensi viereiseen huoneeseen asti, Tuudi rupesi huikkailemaan kutsuhuutoja. Nabla kyllä vastasi takaisin, muttei aina ymmärtänyt heti lentää Tuudin luokse. Mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei ole ollut ilmassa, mutta ilmeisesti uusi tulokas ei hirveästi Nablaa häiritsekään.

Nämä kaksi ovat kyllä hauska pari: Nabla on niin vaalea ja Tuudi niin tumma (Välistä hukkaan Tuudin häkkiin, kun se maastoutuu oksien sekaan niin hyvin. :D). Toivottavasti ne vähitellen lähentyisivät vielä enemmän.

Tuudi

Tällainen söpöläinen matkusti eilen mukanamme junassa Kuopiosta kotiin. Tuudi-tyttönen oli niin kiltti, hiljainen ja rauhallinen, että ihmettelimme moneen otteeseen, miten rennosti se otti matkan.

Kiipeilyverkkokeinu

On tärkeää tarjota linnulle paljon erilaisia virikkeitä: kiipeilypuita, nakerreltavia oksia ja leluja. Linnut myös viihtyvät korkeilla paikoilla, joten leikkipaikan voi sijoittaa vaikka häkin päälle.

Näin olin oppinut ennen Nablan tuloa, ja niinpä meillä oli katonrajaan häkin päälle aseteltu monihaarainen oksa, jonka halkeamiin oli kätketty auringonkukansiemeniä ja josta roikkui leluja nakerreltavaksi. Pikkuinen ei kuitenkaan ikinä löytänyt tätä leikkipaikkaa, vaan tepsutteli mieluummin olohuoneen matolla etsimässä pudonneita siemeniä. Vaihdoin leikkioksan paikan häkin viereen, ripustin houkuttimeksi hirssintähkän ja toin Nablan kädellä oksan lähelle niin, että sen oli helppo astua okselle syömään hirssiä. Muutaman kerran Nabla jäikin kiipeilemään oksanhaaraan punottuun sisal-naruverkkoon, mutta loppujen lopuksi se liihotteli taas lattialle ja leikkipaikka unohtui.

Inspiroiduin papukaija.fi:n kiipeilyverkosta ja solmin uuden verkon, jonka reunoihin pujotin suorat vaahteranoksat. Näin syntyneen keinun kiinnitin - paremman puutteessa - pystyyn nostettuun pyykkikoriin, jolloin kiipeilyverkkokeinu jäi roikkumaan juuri ja juuri lattiatason yläpuolelle. Kätkin verkon solmuihin hirssinpalasia ja kiinnitin alimpiin solmuihin piharatamon tähkiä, joita Nabla ei voi vastustaa. Ja viimein! Kelpasihan se leikkipaikka!







Ratkaisevaa taisi olla, että verkko houkuttimineen oli Nablan tasolla - eli lattialla. Näin Nabla huomasi herkut matolla laiduntaessaan ja kiinnostui koko hökötyksestä. Nyt parin päivän jälkeen se lennähtää jo tarkoitushakuisesti keinun päälle nakertelemaan oksia tai hypähtää verkon alaoksalle päästäkseen käsiksi hirssiin. Sen lisäksi, että Nablan touhuja kiipeilytelineessä on hauska seurailla, sillä on selvästi enemmän tekemistä eikä se keskity enää niin paljoa jalkojen kyttäilyyn tai (luvattomien) nakertelupaikkojen etsimiseen. :)

Töyhtöpää

Näin hienoksi on Nablan töyhtö kasvanut:

The Parrot Problem Solver

Vaikka Barbara Heidenreichin kirjan nimi The Parrot Problem Solver viittaa ongelmien ratkaisuun, meille siitä on ollut suunnattomasti hyötyä myös ihan perusasioiden ymmärtämisessä. Lukemisen jälkeen huomaa herkistyneensä linnun elekielen lukemiseen: saatamme keskustella ja tehdä huomioita Nablan eleiden merkityksestä, huomauttaa, jos linnun kanssa puuhaaja ei huomaa varoittavaa signaalia tai pohtia kävelyllä varisten sielunelämää.

Myös Nablan mielestä kirjassa oli jotain kiehtovaa.



.. Mutta sen vieressä jotain vielä jännempää.

Sulkasatoa

Toissapäivänä häkin pohjalta löytyi töyhtösulka, jonka keräsin kiireesti talteen. Nyt ne sitten tippuvat vähitellen, vauvasulat. :) Kohta ei ole enää pilkkuja eikä raitoja, kun Nabla saa vaihdettua ylleen koiraan sulkapuvun. Olenkin kerännyt pudonneita höyheniä lasipurkkiin, jossa ne on helppo säilyttää ja ne pysyvät ilmavina. Vielä ei ole tippunut yhtäkään pilkku- tai raitasulkaa. Tämän hetken sato sisältää: paljon valkoisia, harmaavalkoisia ja raidallisia höyheniä, yksi täysin valkea siipisulka ja pyrstössä valkoisen sulan alla ollut pitkä reunoiltaan harmaa sulka. Se oli tipahtanut venäjänkurssilta saadun kirjeen päälle kuin suoraan valkokuva-asetelmaksi.

Ostin Ikeanreissulla supersöpön lintutarjottimen, joka piti toki saada kuviin mukaan. Yksi linnuista sai lainata Nablan pyrstösulkaa, nyt se näyttää melkein neitsikalta. ;)

(Varsin rajun kuvanmuokkauksen ansiosta) Nablan selässä näkyy ihanasti dominant edged -värin kuviointi. Hirmukaunis, me todetaan joka päivä toisillemme. <3

Kuvatauko

Tänään meillä on rapsuteltu paljon, piipitelty ja torkuttu yhdessä. Olen viettänyt linnun kanssa suloista toipilaspäivää, katseltiin piirrettyjä ja nukuttiin päiväunet, ja mikä parasta pikkuinen on saanut olla koko päivän ulkona häkistä (sisällä käytiin syömässä vain päivän maissi- ja vitamiiniannokset).

Alkava sulkasato näkyy yhä selvemmin: lattioille on ripoteltu vaaleita höytyviä, jotka pyörivät ympäriinsä kun niiden ohi kävelee tai lentää. Rapsuja antaessa täytyy varoa poskissa ja töyhdön alueella kasvavia sulkatuppia, joita tuntuu olevan päivä päivältä enemmän. Osa tosin on jo avautunut, ja etenkin töyhtö on saanut hurjasti lisää volyymia. Ajattelin piakkoin ottaa vertailukuvan, jotta muutokselle saadaan todisteita. :) Tänään en kuitenkaan jaksanut hyöriä kameran kanssa, sillä linnun puuhien seurailussa oli tarpeeksi tekemistä.

Nabla alkaa olla todella kesy ja hellyydenkipeä. Se pörhistää niskahöyhenensä sormienkin rapsuteltavaksi ja tunkee vähän välistä kädelle tai olkapäälle istumaan. Samalla kun iloitsemme siitä raukean onnellisesta ilmeestä, joka seuraa rapsutuksia, alkaa tuntua pahalta, ettei linnulla ei ole omanlaistaan seuraa. Miten paljon parempi toisen neitsikan nokka olisikaan sukimaan pieniä niskahöyheniä kuin meidän kömpelöt sormemme. :(

Niinpä täällä ollaan mietitty ja pohdittu eri vaihtoehtoja lintukumppanin hankinnalle, mutta suurin kysymysmerkki on edelleen, milloin? Tämän vuoden puolella kyllä, mutta mutta..

Nenärapsuttelua

Sukimisen ohessa pieni rupesi kerjäämään rapsuja. Sormilla ei saa vielä koskea, mutta nenä ilmeisesti käy paremmin kuin hyvin.



Epäedustava ulkonäkö johtuu mökkiviikonlopusta, mutta tämä hetki piti saada ikuistettua.

Herneenversoja ja höyheniä

Pieni perhosemme täyttää pian neljä kuukautta ja sulkasato näyttää tekevän tuloaan. Tällä viikolla untuvia ja höyheniä on lennellyt ympäriinsä tihenevään tahtiin, mutta onneksi eläinkeskuksesta toimitettiin tilatut tuotteet nopeasti ja pääsimme aloittamaan erityisesti sulkasatoa varten tarkoitetun vitamiinikuurin antamisen. Vähän jo jännittää, kuinka resuiseksi lintu muuttuu, miten paljon sen sulkien väri vaalenee ja kuinka pitkänä töyhtö kasvaa takaisin. (Olen melko varma, että töytö on jo nyt muutaman millin pidempi kuin pari kuukautta sitten. Ainakin se on komean näköinen ja alkaa vähän kaartuakin.) Alla vielä kuva tämänhetkisestä sulkapuvusta.



Pieniä arkisia huomioita:

* Kuivattujen herneiden kasvu on ihmeellinen asia. Ne ilmestyvät kuin tyhjästä ja venyvät pituutta hirveää vauhtia. Jostain syystä kotikasvatetut versot eivät kuitenkaan tee kauppansa yhtä hyvin kuin kaupasta ostetut. :D

* Suihkusta nauttiva lintu on ihanaa katseltavaa. Suihkun jälkeen lintu lentää fläp fläp fläp kunnes kuivuu.

* Linnun lelut ja tarvikkeet valtaavat vähitellen koko asunnon: makuuhuoneen katossa on rengas, oviaukossa narutikkaat, tietokoneen vieressä herkkusäilytysrasia ja vessapaperirulla, olohuoneen pöydällä kilinälelu ja tuoreruokavarras jne. Eikä kuitenkaan haittaa yhtään, vaikka välillä kolauttaa päänsä oviaukon tikkaisiin tai ruokaan lentää muutama untuva.



Vaikka kaikki on suurimmalta osalta hyvin, pieniltä ongelmilta ei olla vältytty:

* Viisas lintu on huomannut, ettei ihminen lähde pois sen luota, jos istahtaa ihmisen päähän. Vahingosta viisastuneena olemme ruvenneet tekemään huoneestapoistumisharjoituksia, joissa liikumme hieman ovelle päin ja palaamme kehumaan orrella rauhallisesti istuvaa lintua herkkujen kera. Tähän voisi liittää myös sen, että opettaisi linnun odottamaan rauhassa orrella. Toivottavasti tuo oppisi pian, ettei oven suuntaan kävely tarkoita joka kerta sitä, että se joutuu jäämään yksin.

* Jostain syystä Nabla suhtautuu veden vaihtamiseen kovin negatiivisesti. Se on päässyt pari kertaa sähähtämään liikkuvalle vesikipolle, ja nyt ollaankin todella huolellisia, että vesi vaihdetaan vain kun lintu on toisella orrella. Tähän(kin) on suunnitteilla ratkaisuksi rauhallisen orrella istumisen opettelu.

Kylpyaika

Luottamusta

Kuukausi kotona

Triu triit dapadapadapa kviik!

Nablan laulutaidot ja -into kasvavat päivä päivältä: tänä sunnuntaiaamuna se on luritellut jo tunnin verran lähes taukoamatta ja äänten monipuolisuuskin on lisääntynyt kiitettävästi. Aamulla heräämisaikaan läheiseen koivuun oli majoittunut peipponen sirkuttamaan, ja Nabla keskeytti joka kerta oman laulunsa kuunnellakseen, mitä ikkunalasin toisella puolella laulettiin. Se myös vastaili peipolle ja yritti huudella kutsuhuutoa, mutta typerä luonnonlintu ei ymmärtänyt vaan veisasi omaa sävelmäänsä muusta välittämättä. :D Lokeista Nabla sen sijaan ei välitä. Niitä on täällä todella paljon, ja kun lokki aloittaa huutonsa, Nabla jähmettyy ja nostaa töyhtönsä pystyyn hyvin tyrmistyneen näköisenä. Toivottavasti se ottaa oppia ennemmin peipposesta kuin lokeista tai variksista.

Tarjosin tänään ensimmäistä kertaa tuoreruokaa (maissia ja parsakaalia) kiposta, jonka ripustin siemenkipon viereen. Ilmeisesti paikka ja kippo olivat hyvä idea, sillä eilen hylkäystuomion saanut maissikin alkoi maistua, kun sitä oli helppo natustaa siementen syönnin sivussa. Parsakaalin palat Nabla tosin heitti lattialle, oletettavasti maissi oli niin paljon parempaa tänään, että tylsät parsakaalit piti raivata tieltä.

Ripustin aamulla "herkkuorren" viereen parsakaalituppojen lisäksi herneenversoja, ja orrella istunut pienokainen kipitti kaula ojossa versojen kimppuun ennen kuin ehdin kiinnittää niitä häkin verkkoon. Annoin käden jäädä paikoilleen, ja Nabla popsi koko verson sormistani viimeistä palasta myöten - kokeili nokalla hieman sormeakin, kun hernekasvi pääsi loppumaan. <3

Tiu tiu!

Parsakaalia!!

"Me parsakaalin näämme

ja sen valtaamme

ja puolet häkin pohjaan heitämme!"

Pieni uskaltautui eilen maistamaan pinnoihin kiinnitettyä parsakaalitupsua, mutta silloin vain pieni nyppäisy oli tarpeeksi: sen jälkeen piti lähteä jatkamaan orren päähän kohdistuvaa kuorimisprojektia. Tänään parsakaalin herkullisuus kuitenkin näytti avautuneen täysin uudella tavalla, sillä Nabla vietti puoli tuntia natustaen sitä kasvavalla himolla. Välistä se poistui orren toiseen päähän, mutta hiipi pian matalana takaisin ja hyökkäsi nipun kimppuun. Taitava ja suloinen lintu. ^^

Se on myös alkanut lauleskella yhä enemmän ja monipuolisemmin, joskin liikunnan puute selvästi ärsyttää ja aiheuttaa kiljahtelua lentoyritysten välissä. Tänään sillä on kasvava ongelma: jännittävässä paikassa häkin oveen on kiinnitetty värikäs naruorsi, jonka viereen on asetettu pari runsasta hirssintähkää. Orrelle täytyisi kuitenkin lentää, tai ainakin uskaltautua hypähtämään ylemmältä orrelta, koska häkin oveen ei voitu kiinnittää muuhun häkkiin yhteydessä olevia orsia (muuten ovea ei saisi auki, ja vähänkö se olisi ikävää). Toistuvista kolibrimaisista pyrähdyksistä ja ilmassa pyörimisestä huolimatta Nabla ei vielä ole uskaltautunut kokeilla laskeutumista hirssiapajalle. Eiköhän kärsimättömyys ja uteliaisuus kuitenkin kohta voita jännityksen. ;)

Muutto

Keväinen muuttolintu tuotiin tänään valmiiksi sisustettuun häkkiin, jossa lintua oli houkuttelemassa ulos matkahäkistä hirssintähkiä, ruokaa, jännittäviä uusia orsia ja paprikaa. Pikkuisella ei kuitenkaan ollut mitään aikomusta jäädä inhottavaan matkahäkkiin, vaan se kiipeili ovessa etsien ulospääsyä jo ennen kuin sain oven salvan auki.

Matkahäkin ovi jäi pystyyn alaortta vasten, ja Nabla jäikin oven päälle istuksimaan pitkäksi toviksi hämillään ja töyhtö valppaasti pystyssä. Vähitellen se kipusi orrelle, eikä ole vielä uskaltautunut poistumaan siltä. Kun kuljemme häkin ohi, juttelemme sille varovasti, jotta se ei pelästyisi liikettämme kun kuulee meidät koko ajan. Se venyttelee ja sukii itseään tarmokkaasti ja yritti kiipeillä istumaoksasta eroavaa pienempää oksaa pitkin syömään hirssiä - huonolla menestyksellä, sillä liian ohut ja jyrkkä orsi ei juuri tarjonnut istumapaikkaa. :(

Lentämään ei pikkuinen ole vielä uskaltanut, eikä se ole ilmeisesti syönyt tai juonut koko aikana. Ida tosiaan varoittelikin, ettei se välttämättä syö vielä tänään. Täytyy seurata tilannetta ja viedä huomenna sille vesi- ja ruokakippo lähemmäs, jos vieläkin ylemmät oksat pelottavat liikaa. Pian on jo nukkuma-aika ja Nabla on selvästi jo käymässä unille: se istuu höyhenet pörhössä ja räpyttelee silmiään raukeana. Toivottavasti se rohkaistuu huomenna tutkimaan häkin muitakin osia.

Odotusta

Parin viikon sisällä meidän kotiin on luvassa suuria muutoksia. Olohuoneen sisustus menee uusiksi, mariskoolit ja lasilinnut siirretään makuuhuoneeseen ja tänne muuttaa asumaan ihan oikea visertävä, viheltävä ja kiljuva lintulapsi. Tämä on alkanut tuntua uskomattoman todelliselta, onhan tätä suunniteltu jo reilusti toista vuotta ja haaveissa tämä on ollut aina. Vaikka häkki on viittä vaille valmis ja jääkaapin oveen on lintumagneetin alle asetettu tuoreruokalista, on vaikea uskoa, että pitkä odotus loppuu pian.

Toisaalta odotuksen opettamaa kärsivällisyyttä ei ole mitään syytä hylätä. Pienen arkajalan opettamiseen tarvitaan sitä vielä enemmän kuin tähän mennessä, haluaisin kovasti ansaita linnun luottamuksen ja siihen ei oletettavasti auta muu kuin aika. Jotta en lähtisi hätäilemään ja innostuksissani aiheuttaisi takapakkia, olisi hyvä pitää mielessä nämä:

1) Lintu saa olla häkissä rauhassa kaksi viikkoa. Tänä aikana emme häiritse sitä häkin sisällä siementen ja veden vaihtoa ja pohjasiivouksia lukuunottamatta.

2) Otamme varovasti lintuun kontaktia juttelemalla sille, ei kuitenkaan häkin vierestä vaan sopivan kaukaa, jotta tiedämme sen tuntevan olonsa turvalliseksi.

3) Tarjoamme useita erilaisia tuoreruokaherkkuja häkkiin, jotta selviää, mikä on lemppari ja voi toimia motivaattorina myöhemmin.

4) Kun lintu pääsee häkistä, tarkkailemme tilannetta ja jos se vaikuttaa rauhalliselta, aletaan herkkujen kanssa houkutella lintua lähemmäs.

Kun vain onnistuisi ja kärsivällisyys riittäisi!

Risteily 2009 I

Laivan kannelta

Menorca, Mahon:

Jokapäiväistä onnea

Kokot, Swingit, Kartiot ja Essencet, Kolibri-liina. Jopa tiskaaminen on kivaa.