Kuvatauko

Tänään meillä on rapsuteltu paljon, piipitelty ja torkuttu yhdessä. Olen viettänyt linnun kanssa suloista toipilaspäivää, katseltiin piirrettyjä ja nukuttiin päiväunet, ja mikä parasta pikkuinen on saanut olla koko päivän ulkona häkistä (sisällä käytiin syömässä vain päivän maissi- ja vitamiiniannokset).

Alkava sulkasato näkyy yhä selvemmin: lattioille on ripoteltu vaaleita höytyviä, jotka pyörivät ympäriinsä kun niiden ohi kävelee tai lentää. Rapsuja antaessa täytyy varoa poskissa ja töyhdön alueella kasvavia sulkatuppia, joita tuntuu olevan päivä päivältä enemmän. Osa tosin on jo avautunut, ja etenkin töyhtö on saanut hurjasti lisää volyymia. Ajattelin piakkoin ottaa vertailukuvan, jotta muutokselle saadaan todisteita. :) Tänään en kuitenkaan jaksanut hyöriä kameran kanssa, sillä linnun puuhien seurailussa oli tarpeeksi tekemistä.

Nabla alkaa olla todella kesy ja hellyydenkipeä. Se pörhistää niskahöyhenensä sormienkin rapsuteltavaksi ja tunkee vähän välistä kädelle tai olkapäälle istumaan. Samalla kun iloitsemme siitä raukean onnellisesta ilmeestä, joka seuraa rapsutuksia, alkaa tuntua pahalta, ettei linnulla ei ole omanlaistaan seuraa. Miten paljon parempi toisen neitsikan nokka olisikaan sukimaan pieniä niskahöyheniä kuin meidän kömpelöt sormemme. :(

Niinpä täällä ollaan mietitty ja pohdittu eri vaihtoehtoja lintukumppanin hankinnalle, mutta suurin kysymysmerkki on edelleen, milloin? Tämän vuoden puolella kyllä, mutta mutta..