Näin olin oppinut ennen Nablan tuloa, ja niinpä meillä oli katonrajaan häkin päälle aseteltu monihaarainen oksa, jonka halkeamiin oli kätketty auringonkukansiemeniä ja josta roikkui leluja nakerreltavaksi. Pikkuinen ei kuitenkaan ikinä löytänyt tätä leikkipaikkaa, vaan tepsutteli mieluummin olohuoneen matolla etsimässä pudonneita siemeniä. Vaihdoin leikkioksan paikan häkin viereen, ripustin houkuttimeksi hirssintähkän ja toin Nablan kädellä oksan lähelle niin, että sen oli helppo astua okselle syömään hirssiä. Muutaman kerran Nabla jäikin kiipeilemään oksanhaaraan punottuun sisal-naruverkkoon, mutta loppujen lopuksi se liihotteli taas lattialle ja leikkipaikka unohtui.
Inspiroiduin papukaija.fi:n kiipeilyverkosta ja solmin uuden verkon, jonka reunoihin pujotin suorat vaahteranoksat. Näin syntyneen keinun kiinnitin - paremman puutteessa - pystyyn nostettuun pyykkikoriin, jolloin kiipeilyverkkokeinu jäi roikkumaan juuri ja juuri lattiatason yläpuolelle. Kätkin verkon solmuihin hirssinpalasia ja kiinnitin alimpiin solmuihin piharatamon tähkiä, joita Nabla ei voi vastustaa. Ja viimein! Kelpasihan se leikkipaikka!
Ratkaisevaa taisi olla, että verkko houkuttimineen oli Nablan tasolla - eli lattialla. Näin Nabla huomasi herkut matolla laiduntaessaan ja kiinnostui koko hökötyksestä. Nyt parin päivän jälkeen se lennähtää jo tarkoitushakuisesti keinun päälle nakertelemaan oksia tai hypähtää verkon alaoksalle päästäkseen käsiksi hirssiin. Sen lisäksi, että Nablan touhuja kiipeilytelineessä on hauska seurailla, sillä on selvästi enemmän tekemistä eikä se keskity enää niin paljoa jalkojen kyttäilyyn tai (luvattomien) nakertelupaikkojen etsimiseen. :)
