Viimein valoa

Kevät on selvästi tuloillaan: valokuvaamiseen riittää jälleen valoa, Nabla sirkuttaa sydämensä kyllyydessä orren siinä päässä, jonne auringonsäteet osuvat, ja Tuudi rohkaistuu päivä päivältä lähemmäs meitä, pidemmäksi aikaa olkapäälle istumaan tai jopa käsivartta pitkin haikailemaan silmäripsituntumaa.

Siitä on kotiutumisen myötä tullut äärettömän suloinen tyttönen. Vai voiko näistä kuvista olla eri mieltä?




En silti ymmärrä, miten pikku söpöläisestä voi silti saada näin hullunkurisia kuvia. :D