Triu triit dapadapadapa kviik!

Nablan laulutaidot ja -into kasvavat päivä päivältä: tänä sunnuntaiaamuna se on luritellut jo tunnin verran lähes taukoamatta ja äänten monipuolisuuskin on lisääntynyt kiitettävästi. Aamulla heräämisaikaan läheiseen koivuun oli majoittunut peipponen sirkuttamaan, ja Nabla keskeytti joka kerta oman laulunsa kuunnellakseen, mitä ikkunalasin toisella puolella laulettiin. Se myös vastaili peipolle ja yritti huudella kutsuhuutoa, mutta typerä luonnonlintu ei ymmärtänyt vaan veisasi omaa sävelmäänsä muusta välittämättä. :D Lokeista Nabla sen sijaan ei välitä. Niitä on täällä todella paljon, ja kun lokki aloittaa huutonsa, Nabla jähmettyy ja nostaa töyhtönsä pystyyn hyvin tyrmistyneen näköisenä. Toivottavasti se ottaa oppia ennemmin peipposesta kuin lokeista tai variksista.

Tarjosin tänään ensimmäistä kertaa tuoreruokaa (maissia ja parsakaalia) kiposta, jonka ripustin siemenkipon viereen. Ilmeisesti paikka ja kippo olivat hyvä idea, sillä eilen hylkäystuomion saanut maissikin alkoi maistua, kun sitä oli helppo natustaa siementen syönnin sivussa. Parsakaalin palat Nabla tosin heitti lattialle, oletettavasti maissi oli niin paljon parempaa tänään, että tylsät parsakaalit piti raivata tieltä.

Ripustin aamulla "herkkuorren" viereen parsakaalituppojen lisäksi herneenversoja, ja orrella istunut pienokainen kipitti kaula ojossa versojen kimppuun ennen kuin ehdin kiinnittää niitä häkin verkkoon. Annoin käden jäädä paikoilleen, ja Nabla popsi koko verson sormistani viimeistä palasta myöten - kokeili nokalla hieman sormeakin, kun hernekasvi pääsi loppumaan. <3

Tiu tiu!