Nablablabla

Tunnelmakuvia Nablasta

Tutustumista

Maanantainen itsenäisyyspäivä antoi meille hyvää aikaa tarkkailla lintujen tutustumista kaikessa rauhassa. Päästimme Nablan lentelemään ja Tuudi jäi kuikuilemaan omalle puolelleen häkkiä. Nabla oli edellisenä iltana kovasti esittänyt suurta ja vaarallista, roikkunut siivet auki väliseinässä ja sähissyt uudelle tulokkaalle. Aamupäivällä uhkailusta ei kuitenkaan ollut enää tietoakaan, vaan Nabla kiipeili pitkin häkin seiniä yrittäen löytää reitin toisen linnun luokse.

Välistä Nabla hätkähti kovastikin, jos Tuudi liikahti yhtäkkiä. Tuudi puolestaan säikähti Nablan hätkähdystä, ja hetkeksi kumpikin lensi kauemmas ihmettelemään. Tämän jälkeen alkoi taas varovainen lähestyminen, ja jos Nabla vahingossa lensi viereiseen huoneeseen asti, Tuudi rupesi huikkailemaan kutsuhuutoja. Nabla kyllä vastasi takaisin, muttei aina ymmärtänyt heti lentää Tuudin luokse. Mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei ole ollut ilmassa, mutta ilmeisesti uusi tulokas ei hirveästi Nablaa häiritsekään.

Nämä kaksi ovat kyllä hauska pari: Nabla on niin vaalea ja Tuudi niin tumma (Välistä hukkaan Tuudin häkkiin, kun se maastoutuu oksien sekaan niin hyvin. :D). Toivottavasti ne vähitellen lähentyisivät vielä enemmän.

Tuudi

Tällainen söpöläinen matkusti eilen mukanamme junassa Kuopiosta kotiin. Tuudi-tyttönen oli niin kiltti, hiljainen ja rauhallinen, että ihmettelimme moneen otteeseen, miten rennosti se otti matkan.

Kiipeilyverkkokeinu

On tärkeää tarjota linnulle paljon erilaisia virikkeitä: kiipeilypuita, nakerreltavia oksia ja leluja. Linnut myös viihtyvät korkeilla paikoilla, joten leikkipaikan voi sijoittaa vaikka häkin päälle.

Näin olin oppinut ennen Nablan tuloa, ja niinpä meillä oli katonrajaan häkin päälle aseteltu monihaarainen oksa, jonka halkeamiin oli kätketty auringonkukansiemeniä ja josta roikkui leluja nakerreltavaksi. Pikkuinen ei kuitenkaan ikinä löytänyt tätä leikkipaikkaa, vaan tepsutteli mieluummin olohuoneen matolla etsimässä pudonneita siemeniä. Vaihdoin leikkioksan paikan häkin viereen, ripustin houkuttimeksi hirssintähkän ja toin Nablan kädellä oksan lähelle niin, että sen oli helppo astua okselle syömään hirssiä. Muutaman kerran Nabla jäikin kiipeilemään oksanhaaraan punottuun sisal-naruverkkoon, mutta loppujen lopuksi se liihotteli taas lattialle ja leikkipaikka unohtui.

Inspiroiduin papukaija.fi:n kiipeilyverkosta ja solmin uuden verkon, jonka reunoihin pujotin suorat vaahteranoksat. Näin syntyneen keinun kiinnitin - paremman puutteessa - pystyyn nostettuun pyykkikoriin, jolloin kiipeilyverkkokeinu jäi roikkumaan juuri ja juuri lattiatason yläpuolelle. Kätkin verkon solmuihin hirssinpalasia ja kiinnitin alimpiin solmuihin piharatamon tähkiä, joita Nabla ei voi vastustaa. Ja viimein! Kelpasihan se leikkipaikka!







Ratkaisevaa taisi olla, että verkko houkuttimineen oli Nablan tasolla - eli lattialla. Näin Nabla huomasi herkut matolla laiduntaessaan ja kiinnostui koko hökötyksestä. Nyt parin päivän jälkeen se lennähtää jo tarkoitushakuisesti keinun päälle nakertelemaan oksia tai hypähtää verkon alaoksalle päästäkseen käsiksi hirssiin. Sen lisäksi, että Nablan touhuja kiipeilytelineessä on hauska seurailla, sillä on selvästi enemmän tekemistä eikä se keskity enää niin paljoa jalkojen kyttäilyyn tai (luvattomien) nakertelupaikkojen etsimiseen. :)

Töyhtöpää

Näin hienoksi on Nablan töyhtö kasvanut:

The Parrot Problem Solver

Vaikka Barbara Heidenreichin kirjan nimi The Parrot Problem Solver viittaa ongelmien ratkaisuun, meille siitä on ollut suunnattomasti hyötyä myös ihan perusasioiden ymmärtämisessä. Lukemisen jälkeen huomaa herkistyneensä linnun elekielen lukemiseen: saatamme keskustella ja tehdä huomioita Nablan eleiden merkityksestä, huomauttaa, jos linnun kanssa puuhaaja ei huomaa varoittavaa signaalia tai pohtia kävelyllä varisten sielunelämää.

Myös Nablan mielestä kirjassa oli jotain kiehtovaa.



.. Mutta sen vieressä jotain vielä jännempää.

Sulkasatoa

Toissapäivänä häkin pohjalta löytyi töyhtösulka, jonka keräsin kiireesti talteen. Nyt ne sitten tippuvat vähitellen, vauvasulat. :) Kohta ei ole enää pilkkuja eikä raitoja, kun Nabla saa vaihdettua ylleen koiraan sulkapuvun. Olenkin kerännyt pudonneita höyheniä lasipurkkiin, jossa ne on helppo säilyttää ja ne pysyvät ilmavina. Vielä ei ole tippunut yhtäkään pilkku- tai raitasulkaa. Tämän hetken sato sisältää: paljon valkoisia, harmaavalkoisia ja raidallisia höyheniä, yksi täysin valkea siipisulka ja pyrstössä valkoisen sulan alla ollut pitkä reunoiltaan harmaa sulka. Se oli tipahtanut venäjänkurssilta saadun kirjeen päälle kuin suoraan valkokuva-asetelmaksi.

Ostin Ikeanreissulla supersöpön lintutarjottimen, joka piti toki saada kuviin mukaan. Yksi linnuista sai lainata Nablan pyrstösulkaa, nyt se näyttää melkein neitsikalta. ;)

(Varsin rajun kuvanmuokkauksen ansiosta) Nablan selässä näkyy ihanasti dominant edged -värin kuviointi. Hirmukaunis, me todetaan joka päivä toisillemme. <3