Kevät ja kasvit

Tänä keväänä olisi tarkoitus kasvattaa linnuille oma viherbaari häkin pohjalle laitettavaksi. Olisi hienoa, jos viherruokaa kasvaisi siinä niin nopeasti ja paljon, etteivät linnut saisi tuhottua kaikkea kerralla. (Mikä on varsin epätodennäköistä varsinkin, jos käyttää arviointimateriaalina alla olevia valokuvia..) Suunnittelimme, että laitamme keraamiseen uunivuokaan pienemmissä purkeissa kasvamaan basilikaa, herneenversoja ja persiljaa. Koska on tärkeää, tteivät linnut pääse käsiksi multaan (se sisältää lannoitteita, eli ei hyvä asia syötäväksi pieniin lintuvatsoihin), laitamme vuoan päälle ritilän, jonka läpi taimet voivat kasvaa ja joka suojaa mullan ja taimien alalehdet päätymästä lintujen nokkaan. Ritilä on matkahäkin mukana tullut (nähdäkseni täysin tarpeeton) pohjaritilä, jolle ei ole tähän mennessä keksitty mitään käyttöä. Tästä projektista on tulossa kuvia kunhan saan sen aloitettua. ;)

Sen sijaan löysin viime kesän puutarhuroinnista joukon kuvia, joissa Nabla näyttää olevan äärettömän tyytyväinen päästessään kerrankin mellastamaan huonekasvieni pariin sydämensä kyllyydestä.

Ja mitä kasveja ikkunalaudallani sitten kasvaa? Chiliä (starfish ja habanero), kiinanruusuja, joulukaktus, lokvatti sekä pari orkideaa. Odottelen jo kesää, että saan ne siirrettyä terassille ottamaan aurinkoa!

Söpöilyä

Pikkainen kuivatteli suihkun jälkeen lampun alla, ja se lamppu taisi olla aika jännä loppujen lopuksi...

Aamun valoa

Suihkussa

Enkelisiipinä.


Pisaranmuotoisena.


Onnesta soikeana.


Nabla.

Viherruokaa ja virikkeitä

Tuoreet puiden oksat ja lehdet ovat täälläpäin kovassa huudossa. Lehdet kuihtuvat ikävän nopeasti, joten oksat olisi mukava saada maljakkoon häkin sisälle. Maljakko lintuhäkissä ei kuitenkaan tuntunut fiksulta idealta (Nabla ihan oikeasti saattaisi hukkua sinne). Niinpä suunnittelin (suolakurkkuja sisältäneestä) lasipurkista ja muovikiposta (2dl kermaviiliä, olkaa hyvä!) maljakon, jonka suu on peitetty linnuilta läpipääsemättömäksi ja johon oksat saa aseteltua helposti ja monipuolisesti. Tuloksena oli selvästi aivan hypermukava nakertelupaikka, jossa lehdet säilyivät tuoreena usean päivän ajan.

Yhdessä

Moi sinä siellä!


Olisitko kiva?


No en!


Tai joo. <3

Puuhelmi

Nabla on oppinut itsekseen liu'uttamaan oksien päihin pujotettuja puuhelmiä irti. Se on selvästi vaativaa, palkitsevaa ja koukuttavaa hommaa - ja sillä saa meidät hihkumaan vuolaita kehuja. Muuta vahvistamista ei ole tarvittu: tätä nykyä kaikki puuhelmet majailevat sohvan alla, jonne ne ovat kierineet pudottuaan ja jääneet.







Ja joskus asiat vaan pitää tehdä vaikeimman kautta.

Rauhallinen iltapäivä

Lauantaipäivä sujuu mukavasti taitoluistelua ja lintujen puuhia katsellen. Saimme lainaksi videokameran, ja otoksia pikkuistemme hupsuiluista on kertynyt jo monia. Nablalla tuntuu jälleen olevan sulkasato, sulkatuppia näkyy etenkin päälaella ja pyrstössä. Alla olevasta pätkästä näkee, miten suunnatonta huomiota höyhenpuku saa osakseen. On ihanaa, kun lintu istuu noin rentona kädellä.

Tuudin tekee kovasti mieli seurata Nablaa meidän luoksemme, mutta monesti aikeet kariutuvat, kun Nabla saa Tuudin laskeutumispyrähtelyistä sätkyn...

Nablablabla

Tunnelmakuvia Nablasta

Tutustumista

Maanantainen itsenäisyyspäivä antoi meille hyvää aikaa tarkkailla lintujen tutustumista kaikessa rauhassa. Päästimme Nablan lentelemään ja Tuudi jäi kuikuilemaan omalle puolelleen häkkiä. Nabla oli edellisenä iltana kovasti esittänyt suurta ja vaarallista, roikkunut siivet auki väliseinässä ja sähissyt uudelle tulokkaalle. Aamupäivällä uhkailusta ei kuitenkaan ollut enää tietoakaan, vaan Nabla kiipeili pitkin häkin seiniä yrittäen löytää reitin toisen linnun luokse.

Välistä Nabla hätkähti kovastikin, jos Tuudi liikahti yhtäkkiä. Tuudi puolestaan säikähti Nablan hätkähdystä, ja hetkeksi kumpikin lensi kauemmas ihmettelemään. Tämän jälkeen alkoi taas varovainen lähestyminen, ja jos Nabla vahingossa lensi viereiseen huoneeseen asti, Tuudi rupesi huikkailemaan kutsuhuutoja. Nabla kyllä vastasi takaisin, muttei aina ymmärtänyt heti lentää Tuudin luokse. Mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei ole ollut ilmassa, mutta ilmeisesti uusi tulokas ei hirveästi Nablaa häiritsekään.

Nämä kaksi ovat kyllä hauska pari: Nabla on niin vaalea ja Tuudi niin tumma (Välistä hukkaan Tuudin häkkiin, kun se maastoutuu oksien sekaan niin hyvin. :D). Toivottavasti ne vähitellen lähentyisivät vielä enemmän.

Kiipeilyverkkokeinu

On tärkeää tarjota linnulle paljon erilaisia virikkeitä: kiipeilypuita, nakerreltavia oksia ja leluja. Linnut myös viihtyvät korkeilla paikoilla, joten leikkipaikan voi sijoittaa vaikka häkin päälle.

Näin olin oppinut ennen Nablan tuloa, ja niinpä meillä oli katonrajaan häkin päälle aseteltu monihaarainen oksa, jonka halkeamiin oli kätketty auringonkukansiemeniä ja josta roikkui leluja nakerreltavaksi. Pikkuinen ei kuitenkaan ikinä löytänyt tätä leikkipaikkaa, vaan tepsutteli mieluummin olohuoneen matolla etsimässä pudonneita siemeniä. Vaihdoin leikkioksan paikan häkin viereen, ripustin houkuttimeksi hirssintähkän ja toin Nablan kädellä oksan lähelle niin, että sen oli helppo astua okselle syömään hirssiä. Muutaman kerran Nabla jäikin kiipeilemään oksanhaaraan punottuun sisal-naruverkkoon, mutta loppujen lopuksi se liihotteli taas lattialle ja leikkipaikka unohtui.

Inspiroiduin papukaija.fi:n kiipeilyverkosta ja solmin uuden verkon, jonka reunoihin pujotin suorat vaahteranoksat. Näin syntyneen keinun kiinnitin - paremman puutteessa - pystyyn nostettuun pyykkikoriin, jolloin kiipeilyverkkokeinu jäi roikkumaan juuri ja juuri lattiatason yläpuolelle. Kätkin verkon solmuihin hirssinpalasia ja kiinnitin alimpiin solmuihin piharatamon tähkiä, joita Nabla ei voi vastustaa. Ja viimein! Kelpasihan se leikkipaikka!







Ratkaisevaa taisi olla, että verkko houkuttimineen oli Nablan tasolla - eli lattialla. Näin Nabla huomasi herkut matolla laiduntaessaan ja kiinnostui koko hökötyksestä. Nyt parin päivän jälkeen se lennähtää jo tarkoitushakuisesti keinun päälle nakertelemaan oksia tai hypähtää verkon alaoksalle päästäkseen käsiksi hirssiin. Sen lisäksi, että Nablan touhuja kiipeilytelineessä on hauska seurailla, sillä on selvästi enemmän tekemistä eikä se keskity enää niin paljoa jalkojen kyttäilyyn tai (luvattomien) nakertelupaikkojen etsimiseen. :)

The Parrot Problem Solver

Vaikka Barbara Heidenreichin kirjan nimi The Parrot Problem Solver viittaa ongelmien ratkaisuun, meille siitä on ollut suunnattomasti hyötyä myös ihan perusasioiden ymmärtämisessä. Lukemisen jälkeen huomaa herkistyneensä linnun elekielen lukemiseen: saatamme keskustella ja tehdä huomioita Nablan eleiden merkityksestä, huomauttaa, jos linnun kanssa puuhaaja ei huomaa varoittavaa signaalia tai pohtia kävelyllä varisten sielunelämää.

Myös Nablan mielestä kirjassa oli jotain kiehtovaa.



.. Mutta sen vieressä jotain vielä jännempää.

Sulkasatoa

Toissapäivänä häkin pohjalta löytyi töyhtösulka, jonka keräsin kiireesti talteen. Nyt ne sitten tippuvat vähitellen, vauvasulat. :) Kohta ei ole enää pilkkuja eikä raitoja, kun Nabla saa vaihdettua ylleen koiraan sulkapuvun. Olenkin kerännyt pudonneita höyheniä lasipurkkiin, jossa ne on helppo säilyttää ja ne pysyvät ilmavina. Vielä ei ole tippunut yhtäkään pilkku- tai raitasulkaa. Tämän hetken sato sisältää: paljon valkoisia, harmaavalkoisia ja raidallisia höyheniä, yksi täysin valkea siipisulka ja pyrstössä valkoisen sulan alla ollut pitkä reunoiltaan harmaa sulka. Se oli tipahtanut venäjänkurssilta saadun kirjeen päälle kuin suoraan valkokuva-asetelmaksi.

Ostin Ikeanreissulla supersöpön lintutarjottimen, joka piti toki saada kuviin mukaan. Yksi linnuista sai lainata Nablan pyrstösulkaa, nyt se näyttää melkein neitsikalta. ;)

(Varsin rajun kuvanmuokkauksen ansiosta) Nablan selässä näkyy ihanasti dominant edged -värin kuviointi. Hirmukaunis, me todetaan joka päivä toisillemme. <3

Kuvatauko

Tänään meillä on rapsuteltu paljon, piipitelty ja torkuttu yhdessä. Olen viettänyt linnun kanssa suloista toipilaspäivää, katseltiin piirrettyjä ja nukuttiin päiväunet, ja mikä parasta pikkuinen on saanut olla koko päivän ulkona häkistä (sisällä käytiin syömässä vain päivän maissi- ja vitamiiniannokset).

Alkava sulkasato näkyy yhä selvemmin: lattioille on ripoteltu vaaleita höytyviä, jotka pyörivät ympäriinsä kun niiden ohi kävelee tai lentää. Rapsuja antaessa täytyy varoa poskissa ja töyhdön alueella kasvavia sulkatuppia, joita tuntuu olevan päivä päivältä enemmän. Osa tosin on jo avautunut, ja etenkin töyhtö on saanut hurjasti lisää volyymia. Ajattelin piakkoin ottaa vertailukuvan, jotta muutokselle saadaan todisteita. :) Tänään en kuitenkaan jaksanut hyöriä kameran kanssa, sillä linnun puuhien seurailussa oli tarpeeksi tekemistä.

Nabla alkaa olla todella kesy ja hellyydenkipeä. Se pörhistää niskahöyhenensä sormienkin rapsuteltavaksi ja tunkee vähän välistä kädelle tai olkapäälle istumaan. Samalla kun iloitsemme siitä raukean onnellisesta ilmeestä, joka seuraa rapsutuksia, alkaa tuntua pahalta, ettei linnulla ei ole omanlaistaan seuraa. Miten paljon parempi toisen neitsikan nokka olisikaan sukimaan pieniä niskahöyheniä kuin meidän kömpelöt sormemme. :(

Niinpä täällä ollaan mietitty ja pohdittu eri vaihtoehtoja lintukumppanin hankinnalle, mutta suurin kysymysmerkki on edelleen, milloin? Tämän vuoden puolella kyllä, mutta mutta..

Nenärapsuttelua

Sukimisen ohessa pieni rupesi kerjäämään rapsuja. Sormilla ei saa vielä koskea, mutta nenä ilmeisesti käy paremmin kuin hyvin.



Epäedustava ulkonäkö johtuu mökkiviikonlopusta, mutta tämä hetki piti saada ikuistettua.

Herneenversoja ja höyheniä

Pieni perhosemme täyttää pian neljä kuukautta ja sulkasato näyttää tekevän tuloaan. Tällä viikolla untuvia ja höyheniä on lennellyt ympäriinsä tihenevään tahtiin, mutta onneksi eläinkeskuksesta toimitettiin tilatut tuotteet nopeasti ja pääsimme aloittamaan erityisesti sulkasatoa varten tarkoitetun vitamiinikuurin antamisen. Vähän jo jännittää, kuinka resuiseksi lintu muuttuu, miten paljon sen sulkien väri vaalenee ja kuinka pitkänä töyhtö kasvaa takaisin. (Olen melko varma, että töytö on jo nyt muutaman millin pidempi kuin pari kuukautta sitten. Ainakin se on komean näköinen ja alkaa vähän kaartuakin.) Alla vielä kuva tämänhetkisestä sulkapuvusta.



Pieniä arkisia huomioita:

* Kuivattujen herneiden kasvu on ihmeellinen asia. Ne ilmestyvät kuin tyhjästä ja venyvät pituutta hirveää vauhtia. Jostain syystä kotikasvatetut versot eivät kuitenkaan tee kauppansa yhtä hyvin kuin kaupasta ostetut. :D

* Suihkusta nauttiva lintu on ihanaa katseltavaa. Suihkun jälkeen lintu lentää fläp fläp fläp kunnes kuivuu.

* Linnun lelut ja tarvikkeet valtaavat vähitellen koko asunnon: makuuhuoneen katossa on rengas, oviaukossa narutikkaat, tietokoneen vieressä herkkusäilytysrasia ja vessapaperirulla, olohuoneen pöydällä kilinälelu ja tuoreruokavarras jne. Eikä kuitenkaan haittaa yhtään, vaikka välillä kolauttaa päänsä oviaukon tikkaisiin tai ruokaan lentää muutama untuva.



Vaikka kaikki on suurimmalta osalta hyvin, pieniltä ongelmilta ei olla vältytty:

* Viisas lintu on huomannut, ettei ihminen lähde pois sen luota, jos istahtaa ihmisen päähän. Vahingosta viisastuneena olemme ruvenneet tekemään huoneestapoistumisharjoituksia, joissa liikumme hieman ovelle päin ja palaamme kehumaan orrella rauhallisesti istuvaa lintua herkkujen kera. Tähän voisi liittää myös sen, että opettaisi linnun odottamaan rauhassa orrella. Toivottavasti tuo oppisi pian, ettei oven suuntaan kävely tarkoita joka kerta sitä, että se joutuu jäämään yksin.

* Jostain syystä Nabla suhtautuu veden vaihtamiseen kovin negatiivisesti. Se on päässyt pari kertaa sähähtämään liikkuvalle vesikipolle, ja nyt ollaankin todella huolellisia, että vesi vaihdetaan vain kun lintu on toisella orrella. Tähän(kin) on suunnitteilla ratkaisuksi rauhallisen orrella istumisen opettelu.