Maanantainen itsenäisyyspäivä antoi meille hyvää aikaa tarkkailla lintujen tutustumista kaikessa rauhassa. Päästimme Nablan lentelemään ja Tuudi jäi kuikuilemaan omalle puolelleen häkkiä. Nabla oli edellisenä iltana kovasti esittänyt suurta ja vaarallista, roikkunut siivet auki väliseinässä ja sähissyt uudelle tulokkaalle. Aamupäivällä uhkailusta ei kuitenkaan ollut enää tietoakaan, vaan Nabla kiipeili pitkin häkin seiniä yrittäen löytää reitin toisen linnun luokse.
Välistä Nabla hätkähti kovastikin, jos Tuudi liikahti yhtäkkiä. Tuudi puolestaan säikähti Nablan hätkähdystä, ja hetkeksi kumpikin lensi kauemmas ihmettelemään. Tämän jälkeen alkoi taas varovainen lähestyminen, ja jos Nabla vahingossa lensi viereiseen huoneeseen asti, Tuudi rupesi huikkailemaan kutsuhuutoja. Nabla kyllä vastasi takaisin, muttei aina ymmärtänyt heti lentää Tuudin luokse. Mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei ole ollut ilmassa, mutta ilmeisesti uusi tulokas ei hirveästi Nablaa häiritsekään.
Nämä kaksi ovat kyllä hauska pari: Nabla on niin vaalea ja Tuudi niin tumma (Välistä hukkaan Tuudin häkkiin, kun se maastoutuu oksien sekaan niin hyvin. :D). Toivottavasti ne vähitellen lähentyisivät vielä enemmän.
