Kylpyaika

Luottamusta

Kuukausi kotona

Triu triit dapadapadapa kviik!

Nablan laulutaidot ja -into kasvavat päivä päivältä: tänä sunnuntaiaamuna se on luritellut jo tunnin verran lähes taukoamatta ja äänten monipuolisuuskin on lisääntynyt kiitettävästi. Aamulla heräämisaikaan läheiseen koivuun oli majoittunut peipponen sirkuttamaan, ja Nabla keskeytti joka kerta oman laulunsa kuunnellakseen, mitä ikkunalasin toisella puolella laulettiin. Se myös vastaili peipolle ja yritti huudella kutsuhuutoa, mutta typerä luonnonlintu ei ymmärtänyt vaan veisasi omaa sävelmäänsä muusta välittämättä. :D Lokeista Nabla sen sijaan ei välitä. Niitä on täällä todella paljon, ja kun lokki aloittaa huutonsa, Nabla jähmettyy ja nostaa töyhtönsä pystyyn hyvin tyrmistyneen näköisenä. Toivottavasti se ottaa oppia ennemmin peipposesta kuin lokeista tai variksista.

Tarjosin tänään ensimmäistä kertaa tuoreruokaa (maissia ja parsakaalia) kiposta, jonka ripustin siemenkipon viereen. Ilmeisesti paikka ja kippo olivat hyvä idea, sillä eilen hylkäystuomion saanut maissikin alkoi maistua, kun sitä oli helppo natustaa siementen syönnin sivussa. Parsakaalin palat Nabla tosin heitti lattialle, oletettavasti maissi oli niin paljon parempaa tänään, että tylsät parsakaalit piti raivata tieltä.

Ripustin aamulla "herkkuorren" viereen parsakaalituppojen lisäksi herneenversoja, ja orrella istunut pienokainen kipitti kaula ojossa versojen kimppuun ennen kuin ehdin kiinnittää niitä häkin verkkoon. Annoin käden jäädä paikoilleen, ja Nabla popsi koko verson sormistani viimeistä palasta myöten - kokeili nokalla hieman sormeakin, kun hernekasvi pääsi loppumaan. <3

Tiu tiu!

Parsakaalia!!

"Me parsakaalin näämme

ja sen valtaamme

ja puolet häkin pohjaan heitämme!"

Pieni uskaltautui eilen maistamaan pinnoihin kiinnitettyä parsakaalitupsua, mutta silloin vain pieni nyppäisy oli tarpeeksi: sen jälkeen piti lähteä jatkamaan orren päähän kohdistuvaa kuorimisprojektia. Tänään parsakaalin herkullisuus kuitenkin näytti avautuneen täysin uudella tavalla, sillä Nabla vietti puoli tuntia natustaen sitä kasvavalla himolla. Välistä se poistui orren toiseen päähän, mutta hiipi pian matalana takaisin ja hyökkäsi nipun kimppuun. Taitava ja suloinen lintu. ^^

Se on myös alkanut lauleskella yhä enemmän ja monipuolisemmin, joskin liikunnan puute selvästi ärsyttää ja aiheuttaa kiljahtelua lentoyritysten välissä. Tänään sillä on kasvava ongelma: jännittävässä paikassa häkin oveen on kiinnitetty värikäs naruorsi, jonka viereen on asetettu pari runsasta hirssintähkää. Orrelle täytyisi kuitenkin lentää, tai ainakin uskaltautua hypähtämään ylemmältä orrelta, koska häkin oveen ei voitu kiinnittää muuhun häkkiin yhteydessä olevia orsia (muuten ovea ei saisi auki, ja vähänkö se olisi ikävää). Toistuvista kolibrimaisista pyrähdyksistä ja ilmassa pyörimisestä huolimatta Nabla ei vielä ole uskaltautunut kokeilla laskeutumista hirssiapajalle. Eiköhän kärsimättömyys ja uteliaisuus kuitenkin kohta voita jännityksen. ;)

Muutto

Keväinen muuttolintu tuotiin tänään valmiiksi sisustettuun häkkiin, jossa lintua oli houkuttelemassa ulos matkahäkistä hirssintähkiä, ruokaa, jännittäviä uusia orsia ja paprikaa. Pikkuisella ei kuitenkaan ollut mitään aikomusta jäädä inhottavaan matkahäkkiin, vaan se kiipeili ovessa etsien ulospääsyä jo ennen kuin sain oven salvan auki.

Matkahäkin ovi jäi pystyyn alaortta vasten, ja Nabla jäikin oven päälle istuksimaan pitkäksi toviksi hämillään ja töyhtö valppaasti pystyssä. Vähitellen se kipusi orrelle, eikä ole vielä uskaltautunut poistumaan siltä. Kun kuljemme häkin ohi, juttelemme sille varovasti, jotta se ei pelästyisi liikettämme kun kuulee meidät koko ajan. Se venyttelee ja sukii itseään tarmokkaasti ja yritti kiipeillä istumaoksasta eroavaa pienempää oksaa pitkin syömään hirssiä - huonolla menestyksellä, sillä liian ohut ja jyrkkä orsi ei juuri tarjonnut istumapaikkaa. :(

Lentämään ei pikkuinen ole vielä uskaltanut, eikä se ole ilmeisesti syönyt tai juonut koko aikana. Ida tosiaan varoittelikin, ettei se välttämättä syö vielä tänään. Täytyy seurata tilannetta ja viedä huomenna sille vesi- ja ruokakippo lähemmäs, jos vieläkin ylemmät oksat pelottavat liikaa. Pian on jo nukkuma-aika ja Nabla on selvästi jo käymässä unille: se istuu höyhenet pörhössä ja räpyttelee silmiään raukeana. Toivottavasti se rohkaistuu huomenna tutkimaan häkin muitakin osia.

Odotusta

Parin viikon sisällä meidän kotiin on luvassa suuria muutoksia. Olohuoneen sisustus menee uusiksi, mariskoolit ja lasilinnut siirretään makuuhuoneeseen ja tänne muuttaa asumaan ihan oikea visertävä, viheltävä ja kiljuva lintulapsi. Tämä on alkanut tuntua uskomattoman todelliselta, onhan tätä suunniteltu jo reilusti toista vuotta ja haaveissa tämä on ollut aina. Vaikka häkki on viittä vaille valmis ja jääkaapin oveen on lintumagneetin alle asetettu tuoreruokalista, on vaikea uskoa, että pitkä odotus loppuu pian.

Toisaalta odotuksen opettamaa kärsivällisyyttä ei ole mitään syytä hylätä. Pienen arkajalan opettamiseen tarvitaan sitä vielä enemmän kuin tähän mennessä, haluaisin kovasti ansaita linnun luottamuksen ja siihen ei oletettavasti auta muu kuin aika. Jotta en lähtisi hätäilemään ja innostuksissani aiheuttaisi takapakkia, olisi hyvä pitää mielessä nämä:

1) Lintu saa olla häkissä rauhassa kaksi viikkoa. Tänä aikana emme häiritse sitä häkin sisällä siementen ja veden vaihtoa ja pohjasiivouksia lukuunottamatta.

2) Otamme varovasti lintuun kontaktia juttelemalla sille, ei kuitenkaan häkin vierestä vaan sopivan kaukaa, jotta tiedämme sen tuntevan olonsa turvalliseksi.

3) Tarjoamme useita erilaisia tuoreruokaherkkuja häkkiin, jotta selviää, mikä on lemppari ja voi toimia motivaattorina myöhemmin.

4) Kun lintu pääsee häkistä, tarkkailemme tilannetta ja jos se vaikuttaa rauhalliselta, aletaan herkkujen kanssa houkutella lintua lähemmäs.

Kun vain onnistuisi ja kärsivällisyys riittäisi!